Miten voi kaivata näin paljo yhtä ponia, ja ihan kaikkee mitä sen kanssa on kokenu?
Mulla on tosiaan tää hevosharrastus aikalailla jäänyt Ässän lähtemisen jälkeen. Ei oo vaan oikein ollut oikeen sopivaa tallia ja sitte ku Jaana tuli takas Äimiskän omistajaks, se on menny siihen
etten enää kehtaa mennä sinne sm tason kouluratsastajan tunneille koska ite en enää osais enää yhtään ku ollu niin kauan taukoo,
ja se tauko kasvaa ja kasvaa vaan kokoajan. Koitin keksiä uuen harrastuksen, ja niinhän mä keksinkin.
Ei se salibandy silti korvaa ratsastusta tai ylipäätään hevostelua.
Ei mikään korvaa sitä.
Yks päivä aloin muisteleen menneitä vuosia ja tuli
ihan hirvee ikävä niitä aikoja ku hoidin vielä Ässää ja olin ihan true heppatyttö. Parhaat kaverit oli mun tallikavereita, ja niillä oli sitte omat hoitohepat. Etenki
Sonja&Rolle tai
Sanna&Namu tai
Henna&Valo. Tehtiin aina kaikkee kivaa meiän hoitoponskien kans. Joka päivä käytiin tallilla säästä tai mistään riippumatta, ja illalla sitten pyöräiltiin talvella varpaat tunnottomina ja ihan jäässä kotiin. Siellä oli helposti vaikka aamu kaheksasta ilta kymmeneen, aina keksi jotain tekemistä ja hauskaa oli. Meiän talliporukka oli parhaista parhain. Kuitenki kaikki loppu aikalailla siihen ku tallin omistajat vaihtu, hevosia myytiin, osa vaihtoi tallia
(myös minä) ja porukka hajos. Osa pysyi siellä, mutta nyt tän vuoden puolella omistajat vaihtu taas ja nyt on kaikki ihan hajonnu.
Ihan ku osa musta ois kadonnu, ja mun pitäis löytää se takas.
Ässä&minä + Sanna&Namu
2011
Henna&Valo + minä&Ässä
2010
Ässä&minä + Sonja&Rolle
2010
Hoidin siis Ässää 8.8.2007 - 31.1.2012 ja vuokrasin 1.2.2012 - 17.5.2012. Maailman parhaimmat lähes viisi vuotta.
Muistan kun tää poni tuli Äimärautiolle 8.8.2007, ja ihastuin siihen heti.
Muistan miten se hirnui heti uuteen talliin astuessaan, ja ku heti seuraavalla ratsastustunnillani jonotin yli tunnin listojen luona vaan että saisin mennä sillä.
Muistan kun eräs mun kavereista sanoi etten todellakaan tulis pärjäämään sille.
Ässä just saapunu Äimiskälle
8.8.2007
ensimmäinen ratsastuskerta Ässällä :DD
elokuu 2007
Sain Ässän hoitoponiksi eikä se
koskaan jättänyt mun päiviä tylsiksi.
Se ei tietenkään koskaan päästänyt mua liian helpolla juuri mistään ja putosin sen selästä lukemattomia kertoja. Ässä oli älyttömän mukavuudenhaluinen, ja sen kans todellaki tuli vuodatettua verta hikee ja kyyneleitä ja tapeltua millon mistäkin, esim siitä lähdetäänkö tallin puoleisesta maneesin päädystä yhtään minnekkään, tai hypätäänkö minkä tahansa tavallisen esteen yli.
Sen kanssa oli niin paljo epäonnistumisia mut niitäki enemmän onnistumisia, ja aina niinä hyvinä päivinä sai olla ihan hirveen tyytyväinen ja ylpee ponista.
Ässä oli hirveen monta kertaa myynnissä, mut ei kukaan sitä koskaan huolinut vaikka moni kävi koeratsastamassa.
Muistan aina ne paineet ja sen pelon, että nyt nuo tykästyy siihen ja ostaa sen pois, vie sen pois täältä mun luota.
Muistan ku sitä käytiin kokeilemassa ja sitte itkettiin Sannan kanssa purulassa, ja heti sen perään naurettiin siellä.
Muistan myös ku tehtiin kaikkemme parin kaverin kanssa, että se pysyis siellä.
Lopulta viime vuoden alussa se päivä tuli, kun se myytiin. Tuntu ku koko maailma ois romahtanu niskaan, en ehtiny ees hyvästeleen, kun just ennenku ehin tallille nii se oli viety pois. Sain kuitenki ostajan nimen tietoon ja facebookissa kertoi mulle sitten pojan kuulumisia ja sain käydä vuokrailemassa sitä.
Myöhemmin tallista tuli ratsastuskoulu enkä voinu jatkaa vuokraamista. Tunneilla en oo käynyt koska en oikeen ite tykkää opetuksesta ja se on niin kaukana. En yleistä, Riikka on toki pätevä ja hyvä opettaja, mutta jokainen tykkää mistä tykkää. :)
Tiiän että Ässällä on siellä hyvä koti ja osaavat omistajat ja se voi hyvin.
nää kuvat on sen uuesta kodista
Ässä opetti mulle
niin älyttömän paljo ja päästiin sen kans paljo pidemmälle ku olisin koskaan uskonu.
Saati sitten, että moni muukaan ois uskonut, sillä joskus 2009 kaikki syytti mua siitä että se on niin kuriton ja pellilee, ja käski mun vaihtaa ponia. Meiän kisaura alkoi aika heikosti, ensin 40cm puhtaasti, mutta kiellettiin aina 60cm luokat ulos. Valmennuksissa se sille päälle sattuessaan ei hypännyt edes sitä 60cm estettä ilman tappelemista, mutta joskus taas reenit meni nii älyttömän hyvin ja hypättin jopa 95-100cm ja sai olla ihan hirveen tyytyväinen ja ylpee. Vaikka sen kanssa todellakaan aina ei onnistunut, kuitenki
koitin aina uudestaan ja uudestaan enkä koskaan antanu periks, ja lopuks saatiin koulukisoissa yli 63% tuloksia ja hypättiin kisoissa 70cm ratoja ilman kieltoja, valmennuksissa ratana jopa 80-85cm ja yksittäisenä sitä 95cm-100cm.
ekat kisat 2008 ponin kans :3
Viimeisien vuosien aikana sain kuulla haukkujen sijaan aina mm.
"aino miten jaksat tuota ponia?" "
miten saat sen toimimaan tolleen, mulla se ei mee mistään esteestä yli" "en ymmärrä miten jaksat aina tapella tän kans? tää on ihan kamala!" "ihan uskomatonta että saat sen hyppäämään tolla tavalla" jne.
Monen vuoden työ palkittiin. :)
♥maailman rakkain, tärkein ja parhain poni ikinä!
anteeks en osannu karsia kuvia tarpeeks :(
